Jos nyt muutaman rivin tänne kirjoittaisin...

Olo on edelleen samanlainen, kun viikko sitten. Ei parannusta puoleen eikä toiseen. Eilen kävin lääkärissä ja hän kirjoitti mulle jotain unilääkkeitä, että saisin edes nukkua kunnolla. No, illalla sitten otin lääkkeen ja nukahdin yhtä hyvin kuin ilman lääkettä. Mutta heräsin kuitenkin klo 4, kuten joka aamu ilman lääkettäkin... Eli ei auttanut yhtään. Aamulla oli vaan entistäkin väsyneempi olo :o( Kolme yötä mun pitäis noita lääkkeitä kokeilla, vaan saattaa olla etten kokeile enempää. Jotenkaan se ei tunnu mun jutulta.
Kokeista ei kuitenkaan löytynyt mitään. Sinänsä ihan hyvä juttu, mutta nyt tämän mun "paranemisen" kanssa menee aikaa, kun ei tähän löytynyt selvää syytä. Mutta päivä kerrallaan tässä mennään eteenpäin.

Käsitöitä ei ole tullut tehtyä. Tai yritin mä virkata palaa päiväpeitto-projektiin, mutta en saanut valmiiksi yhtään. Nuo joululahja -sukat pitäisi kyllä saada valmiiksi, katsotaan nyt koska se innostus tulee takaisin. Ensin voisin kummipojalle neuloa sukat, ne kun valmistuu paljon nopeammin. Toinen kun on vasta 4 kk vanha :o)
Kummipojasta tulikin mieleeni, että mentiin Markku-kullan kanssa sunnuntaina Robinhoodiin. Päästiin sisälle ja kuulin vauvan itkua. Sanoi Markulle, että tuo on kyllä kummipojan itkua. Menin nurkan taakse katsomaan, ja kukas muukaan se siellä äitin sylissä kiukutteli kun kummipoika :o) Hyvin tunnistettu :o)